Hyvää uutta vuotta!

Toivottaa pingviinikaverit! Tällä emännällä lähti vähän mopo käsistä kakkuleipomusten kanssa. Komia uuden vuoden kaakku tuli. Synkkä ja lumeton vuodenaika johtaa outoihin mielitekoihin. Oli pakko tehdä iglukakku ja pingviineitä. Ja oli pakko tehdä yks badass-pingu mukaan, muuten olis tullut liian söpö...

Tein Iglukakun samoilla periaatteilla kuin taannoin sintin syntymäpäiville leppäkerttukakun. Päällynen on tehty sokerimassasta ja pingviinit muotoilin mustasta marsipaanipötikästä. Pingujen valkoinen vatsa on ohut sokerimassalevy, jonka olen muotoillut sopivan malliseksi ja laittanut marsipaanivartalon päälle. Pahispingun pissa on on jotain koristelumössöä jota myydään muutaman värin setissä. Ovat pienissä pursottimissa. Eri kätevästi sillä sai tirautettua pikku lirit iglun kulmalle. Harmi ettei löytynyt ruskeaa versiota... Muhhahahhah :D


Hyvää uutta vuotta! Mä yritän löytää jonkun mopon ens vuodeksi...

Uusi kylpyhuone

Oi aaah! Pikkuhiljaa tuo uusi kylpyhuone alkaa muotoutua! Nyt saatiin kaapit kiinni seinään ja alkuviikosta remppamiehet kävivät tekemässä kaakeleiden viimeistelyjä tuonne ikkunalaudalle. Ensi viikolla saadaan iso peili paikoillensa, samoin lamppu ja sitten alkaakin olla suht koht paikoillaan kaikki kiinteät mööpelit. Peili tulee noita kaappeja vastapäätä pöntön ja lavuaarin yläpuolelle.

Pieni kylpyhuone on huomattavan paljon tilavampi nyt kun ammetta ei enää ole. Siellä mahtuu suorastaan polkkaamaan!

Tervetuloa kylpyhuoneeseen jossa mahtuu seisomaan ilman, että takamus ottaa kiinni pesukoneeseen tai kylpyammeeseen! HURRAA!

Ikean Godmorgon-kaapistot istuvat mainiosti kylppäriin. Sirot kaapit imaisivat ongelmitta kosmetiikan ja pesuaineet ynnä muut perustilpehöörit. Sintin likaiset kestovaipat nököttävät Ikean peltisangossa, joka mahtuu mukavasti puolittain tuohon kaapin alle.

Suihkuverhon tanko on kiinni katossa muuten ikkuna ei mahtuisi aukeamaan. Järjestely on hyvä, mutta nyt täytyy kehittää jotkut varsin pitkät suihkuverhon renkaat, sillä normaalimittainen verho jää parikymmentä senttiä vajaaksi ja vesi roiskuu nyt vähän turhan laajalle. Minulla on vielä vähän mietintämyssyssä, että mistä sitä kekkaisi tarpeeksi pitkät koukut... Täytyy lähteä tutkailemaan jonnekin rautakauppaan erilaisia koukkuja...

Nimikoin oskarinoksan päädyt valkoisella sähköteipillä. Symppikset kirjaimet, ei ole teollista tuotantoa, vähän vinksallaan. Tangoissa roikkuu kuivumassa joululahjaksi saadut Pentikin pyyhkeet sekä H&M Home-malliston pyyhe. Nyt esille taitaa jäädä tuo H&M-pyyhe kavereineen kun mattokin on sitä sarjaa. Voisin muuten hankkia vielä kokomustan maton joka sopii noihin Pentikin pyyhkeisiin.

Pieni apulainen työn touhussa. Joutui siippa vielä vähän avittamaan kyllä kaappien kasaamisessa, vaikka pikku-ukko olikin sitä mieltä, että kyllä tässä pärjätään.

Mattoteippiharja. Sehän toimi!

Löysin Prismasta Sinin uutuuden, isokokoisen teippirullan jolla voi rullailla matosta pois hiukset ja koirankarvat. Ostin piheyttäni pelkän vaihtorullan, enkä lainkaan teipin rullailuun tarkoitettua vartta. Varsi ja yksi rulla olisivat maksaneet melkein 14 euroa. Pelkkä vaihtorulla 3 euroa... Kotona liitin vaihtorullan vanhaan maalitelaan. Toimi! Ihan selvästi kirkastui tuo harm...eikun valkoinen villalankamatto.
Jos ei satu omistamaan vanhoja maaliteloja, niin niitäkin saa alle kolmella eurolla perusprismasta, joten kannattaa harkita vaihtoehtona... Onpahan ainakin monikäyttöisempi noin. En kuitenkaan meinaa päivittäin teippirullailla, enkä varsinkaan maalata, joten molempi parempi. Silkkaa säästöä siis.

Joulu yhdessä kohdassa

Koti alkaa hiljalleen olla asuttavassa kunnossa. Kovasti tässä on kyllä töitä koko viikko asian eteen paiskittu. Remonttimiehet käyvät päivittäin. Tänään juotiin Ilpo-yleismiehen ja kaakelimiehen kanssa espressot ja turistiin niitä näitä töiden lomassa. Varsinkin Ilpolta olen saanut hyviä korjausniksejä tässä muutaman päivän aikana. Olen hänelle näitä meidän huushollin ikuisuuskorjauskohteita näyttänyt ja altistanut ammattilaisen mielipiteelle korjaussuunnitelmani. Kädet syyhyävät päästä vähän korjailemaan näitä kananpaskaseiniä, jotka aina sieltä täältä kolauksista murtuvat...

Tänään laitoin Prismasta löytämääni hassua kangassydännauhaa toiseen olohuoneen ikkunoista. Siippa kiinnitti samaiseen ikkunaan eilen paperisen joulutähden ja kun vielä ikkunalaudalla on Ikeasta parilla eurolla bongattu peltipurkkisetti täynnä piparkakkuja ja Fazerin sinistä, on meillä ministi joulua kotona. Enempää ei nyt ennätä laittaa, kaikki joulukoristeet on... jossain... Pyhinä ollaan taas siellä ja täällä, eipä juuri nokkaamme kotona näytetä, joten ihan hyvä tämä on näin.

Koko olohuoneen ilme muuttui todella suorastaan radikaalisti kun ripustimme väliaikaisverhot ikkunoihin. Valkoiset verhot eivät mielestäni suinkaan tee olohuonetta avarammaksi kuin normiverhojen aikaan... Päinvastoin tuntuu, että tuo valkoinen massa lannistaa tilan... Noh, ihan raikkaat ne toki ovat ja sopiipa nuo sydämen pulleroiset paremmin paikalleen... Mutta kyllä siippakin vähän nikotteli, ei se ole sillekään sama, mitä meidän ikkunoissa roikotetaan. Kunhan vaan oikeat verhot tulevat pesulasta, lähtevät nuo plitkut varaverhot takaisin kaappiin...

sohvalla maatessa voi tuijotella kattoon.

Ikeassa oli alessa joulupurkkeja. Kaksi euroa koko setti. Pakkohan niitä oli ottaa. Ihan suloisia purnukoita. Ihmisen ei pitäisi joutua olemaan kovin kauaa poissa kotoa. Sitä haksahtaa ostamaan kaikenlaista tosi tarpeellista sinne kaivattuun kotiin. Yleensä vältän joulukrääsän ostamista, mutta oh, tänä jouluna on ollut vaikea pinnistellä vastaan...

Hyrskyn myrskyn

NYT on kiire viikko. MUUTTO takaisin kotiin edessä! ISOJA KIRJAIMIA! REMONTTI ON LÄHES VALMIS. Tätä on odotettu, nyt pitäisi vielä koota itsestään energiaa siivota ja puunata joka ikinen nurkka kotona, pyyhkiä seinät ja katot. Jynssätä lattiaa alvariinsa ja muistaa nyt viimeinkin viedä matot ja olohuoneen verhot pesulaan (makaavat kotona erittäin pölyisissä jätesäkeissä).
Kävimme tänään siipan ja sintin kanssa aloittamassa urakkaa muutaman tunnin verran. Saatiin keittiö pestyä ja purettua muutamia laatikoita! Siitä se alkaa, hurraaa! Duunin määrä tulee olemaan karmea, kämppä on vieläkin kesken aika monestakin kohtaa, mutta pääasiassa ihan hyvässä jamassa ollaan!

Huominen maanantai on varmaan aika mehut vievä sillä herään kukkokiekuu aikaan töihin ja hoidan akuuteimmat työasiat pois jaloista. Sitten huhkitaan sintin tarhapäivän ajan kuin heikkopäiset raksalla ja sintin nukkumaanmenon jälkeen jatkan töiden tekoa. Eiköhän sillä samalla setillä mennä sitten myös tiistai ja keskiviikko...
Mutta hei, aivan sama vaikka töitä piisaa nyt joka suunnassa. Me päästään kotiin! Annan itselleni anteeksi jopa kännykamerakuvien kamalan laadun ihan vaan siitä ilosta, että katsokaa: välitilan laatat ja hana!!! AH! :)

Pistorasia keskellä seinää ei ollut ihan suunniteltu juttu, mutta koska siinä oli reikä loisteputkivalaisinta varten jyrsitty, niin pitihän siihen reikään jotain laittaa. Kuolleen ruumiini yli sitä loisteputkea. Eipä tuo pistorasiakaan mikään kaunistus ole, mutta ainakin hyödyllinen...

Sintti toohottaa. Ensin kaveria vähän otti pannuun tulla tyhjään asuntoon hengaamaan vanhempien kanssa, mutta sitten kun se tajusi, että esteetöntä tepsuttelubaanaa on vaikka ja kuinka, tömisteli herra pitkin asuntoa hyvät tovit.

Tästä kuvasta näkee sen, että ihan valmista ei vielä ole... Jostain käsittämättömästä syystä uudet sähkövedot on jyrsästy tuosta alanurkasta ja eteisen puolella kotelointi kiertää todella esteettisesti (eli ei) koko eteisen yhden seinän ympäri... Näin. Eteisen syvennyksessä on naulakko jonka alla on ollut patteri, kuten kuvasta huomaa, ei ole enää. Vielä pitäisi remppamiesten tuokin siistiä ja irrottaa nuo ylimääräiset putket.

Pakettitehdas on avattu

Väänsin eilen illalla Greyn anatomiaa katsellessani ja glögiä seimaillessa ensimmäiset lahjapaketit valmiiksi. Oli kyllä materiaalit todella niukassa. Löysin evakkokotiin ostettuna vain palasen punaista lahjapaperia ja mattavalkoista nauhaa. Siinäpä ne. Ei muuta kuin niistä sitten värkkäämään.
Leikkelin koristekuvioita tavallisesta valkoisesta paperista ja hyödynsin lahjapaperirullan ruskean paksumman "tuubiosankin" paketteihin. Mielestäni noista paketeista tuli varsin somia noilla vähillä varusteilla.
Tänään hikoilin Sellossa sintin kanssa ja metsästin lisää lahjapaperia ja naruja ynnä muuta. Mutta voi, lopulta löysin vähän lahjapaperia jota etsinkin (samaa kuin kuvissa, mutta vihreänä, sinisenä ja hopeisena), mutta tuollaista mattapintaista lahjanarua en vielä onnistunut lisää löytämään (en missään värissä!), joten täytyy mennä jonnekin muualle ostoksille. Mitä tahansa pukkipaperia en kotiin kanna. Yh.

Leikkasin lahjapaperia suiroksi niin sain muunkin väristä nauhaa laitettua kuin vain tuota ainoata valkoista. Masuvauvalle serkkulaan löysin aivan ihania pikkuruisia juttuja, ei väliä kumpi tapaus sieltä pyörähtää aikanansa, herkulliselta se pikkuotus tulee noissa näyttämään... Ai jai!

Tää oli aika kiva. Leikkasin vain paperista pylpyröitä ja teippasin kiinni. Aika hauskan näköinen. Mun mielestä ;)

Putkia siellä ja täällä

Olemme sintin kanssa tänään taas kotosalla. Viime perjantaina pikkumiehelle laitettiin putket korviin, mutta niin vaan lenssu keksii keinot millä iskeä takaisin. Nyt on ukkeli kärvistellyt kovissa kurkkukivuissa ja ruoka ja juotava maistuu niin huonosti, että on tyyppi aivan siipi maassa ja tavattoman väsynyt. Onneksi tänään on jo mennyt maitoa ja pikkukalastajan herkkua suusta alas, joten eiköhän tuo tuosta ala toipua. Mikä huojennus!
Toissapäivänä kävi ilmi, että kylpyhuoneesta puuttuu kokonaan vesiputki ja veden poistoputki pesukoneelle. Huoh. Se tarkoittaa sitä, että vastavalettu lattia piikataan uudelleen auki ja lisätään nuo puuttuvat putket. Meidän pitäisi päästä tiistaina muuttamaan takaisin kotiin, joten hieman kiirehän tässä tulee. Pidän kuitenkin toivoa yllä, vaikka eilen illalla olin, täytyy myöntää, todella vihaisena asiasta. Miten on mahdollista unohtaa tuollainen "pikkujuttu"? No mutta, eipä tuo asia miksikään muutu vaikka kuinka meuhuaisin.

No näiden erilaisten putkitusten kanssa taplaillessa ja asioita huokaillessa päätin käydä sintin vaatekomeron taas läpi ja laittaa pieneksi käyneitä vaatteita kiertoon. Vien aina jouluisin Pelastusarmeijan joulupataan rahaa ja siistejä vaatteita nyssäköissä padan alle. Tänä jouluna saankin vietyä kivoja, puhtaita ja hyväkuntoisia lastenvaatteita, se on hyvä, niille on varmasti kysyntää. Voisin myös laittaa muutaman vauvalelun paketoituna mukaan...
(Heti tulin paremmalle mielelle kun aloin tätä asiaa puuhata ja laitoin pesukoneen jylläämään leluja ja vaatteita.)

Vaarinpaita ja palmikkoneule kavereiden pikkuiselle. Kierrätyslahja on minusta hyvä lahja kun vaatteet ovat siistejä, ehjiä ja ennen kaikkea nättejä.

Pakkasin mukaan myös henkselifarkut ja pari söpöä kauluspaitaa.

Erottelin vaatteiden joukosta myös muutamia söpöläisiä ystävien pienelle tulokkaalle, jolla on tätä kirjoittaessa ikää kutakuinkin puolisen päivää. Kierrätyksen ja ekoelämän puolestapuhujaystävät taatusti tykkäävät lahjasta. Säästän vielä toisen pienen setin herkkuja sintin serkulle, jos sielläkin tulokas vaikka olisi poika...
Onhan nuo pikkuruiset vaatteet aivan älyttömän söpöjä ja sentimentaalisuus meinaa iskeä, mutta eipä niitä komeron pohjalla kyllä kannata hautoa, koko ajan tulee uutta vaatetta ja entiset käy pieneksi...

Nyt kun vielä pakkaan tuon ison kasan noita joulupataan meneviä vaatteita jotenkin nätisti, niin kyllä tässä hiljalleen alkaa saada joulutunnelmointia aikaiseksi...

Saako jo vähän unelmoida...?

Tässä alkaa kohta uskoa itsekin siihen, että tämä kuukauden päivät muhinut postaus voisi olla kohta "julkaisuvapaa". Kyllä se remontti sieltä pikkuhiljaa valmistuu, vaikka pitkältähän nämä vikat viikot tuntuvat...
Kylpyhuoneen väritys on hyvin neutraali. Valkoiset isot laatat seinillä valkoisella saumauksella ja tummanharmaat lattialaatat tummanharmaalla saumauksella. (Eli pääpiirteittäin sitä samaa tyyliä mitä kaikilla muillakin on nyt lähiaikoina tehdyissä kylpyhuoneissa.)
Sen sijaan meille ei tule sitä normivarusteena yleensä olevaa rämisevää peilikaappia, jonka sisällä on tyypillisesti se kylpyhuoneen ainoa pistorasia. Siihen kun tökkää hiustenkuivaajan kiinni saa töpseliä irti repiessään pelätä henkiriepunsa puolesta ihan tosissaan. Tuntuu, että se koko kaappi tulee sieltä seinältä silloin alas. No meille ei sitä tule, eikä tule muuten allaskaappiakaan.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen kylpyhuoneessa on pistetty tuulemaan. Siippa juuri raportoi, että kaakeloinnit ovat hyvässä vauhdissa! Jippii!

Vessan katto madaltuu siinä mielessä reippaasti, että putket tulevat aika ronskisti alaspäin tuolta katosta. No se ei haittaa, sillä meidän talossa on hieman korkeammat huoneet kuin normaalisti tämän ikäisissä on.

Sen sijaan meille tulee iso iso peili lavuaarin ja pöntön yläpuolelle (remppamiehet saivat vanhan peilin siististi irti, joten se saa palata paikalleen, joskin nyt se kyllä kehystetään jotenkin kivasti. Se, mitä tuo kivasti tarkoittaa käytännössä, on minulla vielä vähän työn alla...) Pönttöä vastapäiselle seinälle mahtuu syvyydeltään kapoisia kaappeja. (Voiko "syvyydeltään kapoisia" sanoa? Kuulostaa korvaan oudolta. No joka tapauksessa, sellaisia tulee, todennäköisesti Ikeasta perusvalkoisia ja siistejä)
Muihin asuntoihin tulee meidän taloyhtiössä joko suihkukaapit tai suihkuseinäviritykset, mutta meidän linjaston kylpyhuoneet ovat siinä mielessä vähän spesiaaleja, että meillä on varsin isot ikkunat kylppäreissä. Tämä tarkoittaa sitä, että suihkukaapit eivät oikein tule kyseeseen. Törröttäisivät aika tökerön näköisesti puoliksi ikkunan edessä... Meillä jatketaan siis kylpyhuone-elämää vanhanaikaisesti suihkuverholla.
Lottovoittoa odotellessa tilasin H&M Homesta kivan suihkuverhon ja maton ja taidanpa vielä pari pyyhettä ottaa tuohon settiin kaveriksi, kun tyrkyllä niin hyvin ovat...
Nyt kun olen saanut kylpyhuoneen systeemit hanskattua, kaapit valittua ja kohta puoliin valaistuksen mietittyä, täytyy siirtyä muihin huoneisiin.
Teemme tässä samassa rytäkässä pienen pintaremontin ja vaihdamme tapetteja eteiseen ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa onkin komea reikä keskellä seinää muistona keittiön putkien moukaroinnista, joten ei tarvi kahdesti miettiä, että jaksaisko vaihtaa tapetin...
Olohuoneessa ja keittiössä ei tapetteja olekaan kuin tehosteseinät ja siitä tapetista pidetään edelleenkin todella paljon. Mutta katsotaan nyt, joutuuko niitäkin uusimaan...
Neljä vuotta ollaan asuttu ja kyllä vaan alkaa olla monessa kohtaa paperitapetit vaihdon tarpeessa.

Keittiössä on välitilalaatoitus ja saumauksetkin tulleet tämän kuvan ottamisen jälkeen. Vielä tuolla kyökissä on aika paljon tehtävänä. Seinien maalaus ja pikku viimeistelyt... ;)

Siinä on ollut tiskikone ja oletettavasti siinä tulee myös olemaan tiskikone ihan tuota pikaa!

Ensilumi

Koko marraskuu meni kohmeessa. Hengissä täällä ollaan, mutta puuhat joista täällä blogissa viitsisi kirjoitella ovat olleet säälittävän vähissä. Arkea ja juhlia on ollut ihanasti, mutta tämä evakkoelämä tylsistyttää luovuuttani näissä kotiprojekteissa. Mitä tehdä evakkokodissa joka ei ole oma ja jossa ei ole edes omia huonekaluja? Aivan. Ei yhtään mitään. Mökillä olemme lämpimän syksyn ansiosta sentään voineet olla, mutta siellä elo on keskittynyt takkatulen edessä löhöilyyn kirjan, tai vaihtoehtoisesti legopalikoiden heilutteluun, nyt kun pihatyötkin saatiin (kerrankin) tehtyä varsin pieteetillä.
En minä valita, voisi sitä ihmisellä hassumminkin asiat olla, mutta kyllä minä niin odotan sitä, että toivon mukaan parin viikon päästä ollaan takaisin kotona! Kyllä koti on ihana asia. Varsinkin tällaiselle kodissa kiehnääjälle kuin minä. Ja kyllä mökki on ihana, ilman mökkiä oltaisiin kyllä varmaan jo seottu tähän syksyyn moneen otteeseen koko pesue. Ah, oma tupa ja oma lupa, niin se vaan on!

Pienet haalarinostot piristää ensilumista nauttimista.

Lumi yllätti mökkeilijät I. Hieman toivomisen varaa noissa käsineissä, mutta toimiihan ne noinkin...

Lumi yllätti mökkeilijät II. Hieman toivomisen varaa noissa lapsen "kumisaappaissa", mutta toimiihan ne noinkin...

Ähhhäää.

Reinot, villasukat, villakerrasto ja verkkarit. Niillä pärjää, kun odotellaan, että takkatuli alkaa lämmittää kunnolla. Pikkupatterit pitää hyvin peruslämmön, mutta kyllä tuo takka on aikas ehdoton tähän aikaan vuodesta.

Ja sitten mä kiipeän ikkunalaudalle...

Kirjamessut

Sunnuntaina käytiin kirjamessuille. Olin jo vähän tuuminut, että ei vissiin tänä vuonna tule mentyä, kun en jaksanut alkaa mistään kysellä vapaalippuja sinne. Mutta lauantainapa kummitätini antoi sintin synttäreillä omat vaparinsa jotka olisi muuten jääneet käyttämättä. Joten mentiin kuin mentiinkin messuilemaan. Siellä sitten orastavassa flunssassa kierreltiin ja vähän puhti poissa selailtiin kirjoja ja ihmeteltiin taas kirjamessujen oheistoimintojen määrää ja kirjavuutta.
Mun mielestä siellä oli aika hyvissä hinnoissa kirjat, tai siis, ei kai missään varsinaisesti mainostetakaan, että messuilla olisi jotenkin erityisen edullista tehdä ostoksia, mutta jotenkin sitä vaan silti niin odottaisi... Nyt ei päästy siipan kanssa oikein kumpikaan vauhtiin. Ostokasseihin eksyi lopulta vain pakollinen Steve Jobs elämäkerta sekä Wilkinson ja Picketin Tasa-arvo ja hyvinvointi, joka vaikutti kiinnostavalta. Niin ja sintille ihana pikku kakkosen t-paita. Mutta kahden himolukijan messukäynniksi saalis oli kyllä aika säälittävä...

Sintti sai hauskan 3D kortin, jonka hän sitten ihan itse teki, öh, taiteeksi. Ei se kuitenkaan, hämmästyttävää sinänsä, ihan suikaleiksi tuota kukkaa saanut, vaikka takakannen ohjeissa todettiin, oletettavasti aikuisille, että "Do this gently..."

Suuri keskittyminen synttärilahjapalikoihin.

Tää messuasia on jotenkin jännä juttu muutenkin. Habitaressakin alkusyksystä (vessareissun ja tuttuihin törmäämisen jälkeen) jaksettiin kierrellä näyttelyitä reilu tunti. Jep. Niin kiinnostavaa oli... Löysin yhden kivan maton ja hauskan pahvisen lastenhuoneen tuolin ja testasin jo aikaisemmin minua kiinnostaneen humantoolin, mutta muuten oli kivat jutut vähissä. Lähinnä tuli bläääh-tunne tai kuten siippa asian ilmaisi: ihan kuin olisi kiertänyt Lanternan kaupat ja poikennut kotimatkalla yhdelle kirpparille. Jotenkin ainakin tuota Habitaren konseptia pitäisi freesata, vuodesta toiseen samat näytteilleasettajat ja samat tavarat. Päänäyttelyssä ei ole ollut juuri minään vuonna mitään kovin kiinnostavaa... Paitsi jotkut erityiset teemat kuten Trashdesign ja ArtHelsinki jotka olivat kivoja.

Leppäkerttu!

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella viime aikoina, mutta hiljaista ei ole ollut muuten elämässä. Sintillä oli eilen elämänsä ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Yksi kynttilä koristi leppäkerttukakkua! Oli mammallekin jotain ihan ensimmäisen kerran, nimittäin marsipaanikuorrutuksen teko kakun päälle. Hieno leppis tuli! Pikkuveli teki toisen kakkusen koristelut ja yhdessä tuumailtiin ja pähkäiltiin ja kaulittiin marsipaaneja. Kyllä siihen joku tovi meni ennen kuin kakut olivat valmiit, mutta oli kyllä hauskaa puuhaa! En yhtään ihmettele, että porukka jää tällaiseen koukkuun.

Tein nuo ekakertalaiselle sopivan helpot leppikset Ullanunelmien sivuilta löytyneen mallin mukaisesti, pikkasen tuunaten. Tuossa ohjeessa tehdään yksi 5 munan taikina, mutta minä tein kaksi annosta niin sain tehtyä yhden isohkon leppiksen ja pikkuleppiksen. Mietin, että miten saisin helpoiten kakut puolipalloiksi ja päädyin kokoamaan ne sopivan malliseen kulhoon. Elmukelmutin kulhon sisäpuolelta ja aloin latoa kakkupohjaa ja täytettä vuoronperään. Pistin hetkeksi lautaset kakkujen painoksi ja aloimme, sillä välin kun kakut vähän painuivat muoteissaan, kaulia marsipaania ja sokerimassaa.
Tosi siististi pysyivät kakut muodossaan kun kumosin kulhot tarjoiluvadeille. Niiden päälle oli varsin helppoa laittaa päällysteet. Me ekakertalaiset ei kyllä heti aluksi tajuttu lotrata tarpeeksi paljon pölysokerilla, joten ison leppiksen punaisesta kuoresta tuli vähän ei-niin-strömsö osittain. Siksi leppiksellä on vartaloonsa nähden varsin iso pää. Heh.

Sintti ja sintin serkkupoika tarkkoina.

Juhlat meni kivasti ja porukkaa oli paljon. Oltiin mummovaarilassa Espoossa juhlimassa kun tämä meidän evakkokoti on niin pieni (eikä täällä ole tiskikonetta... Aika ehdoton, kun on kolmisenkymmentä vierasta...) Aika haipakka päivä oli ja kun illalla tänne kotosalle päästiin ja sintti kellahti omaan sänkyynsä, niin kyllä meillä viinipullo aukesi ja sohvanpohja kutsui.
Zzzzzz...

Hissun kissun talviteloille...

Tulimme eilen ns. kaupunkikotiin. Auto oli turpeana tavaraa ja ihmisiä kun lähdimme siirtolapuutarhalta. Jotenkin vähän haikeaa, vaikka eihän tuo mökki mihinkään karkaa... Laskettiin siipan kanssa, että tämä oli meidän mökkihistorian pisin yhtämittainen rupeama. Liki neljä viikkoa putkeen mökillä! Aina välillä minä olen ajanut töihin kaupunkikodin kautta päästäkseni suihkuun, jos en ole jaksanut illalla kömpiä koko alueen yhteisille suihkuille.
Nyt oli pakko tulla sivistyksen pariin kun alueelta katkaistiin tänään maanantaina vedet. Putket ovat niin lähellä maanpintaa ja heppoisia, että ensimmäiset hallayöt ne jo jähmettävät. Menee ehkä vähän turhan sisseilyksi olla mäkillä vain jonkun tonkkaveden varassa...

Pikkujätkä touhukkaana.

No nyt sitten ollaan kotosalla, siippa lähti työmatkalle Tukholmaan ja minä vietän sintin kanssa huomisen kotona. Pikkumies on taas onnistunut nappaamaan itsellensä kuumeen ja kamalan inhottavan kuuloisen yskän. Siellä se nyt nukkuu, joskin joudun kyllä pikkuisen varmaan kohta herättämään, ei taida muuten yöunet tulla illalla...
Pesukone laulaa taas taustalla ja evakkokodissa on täyskaaos. Kaikki laukut ja nyssäkät mitä eilen mökiltä tänne raahattiin odottavat edelleen purkajaansa. Yngh. Jospa sitä vielä tänään innostuisi pitämään pientä pyykkishowta ja saisi nuo eilen illalla jyrisseet, nyt jo toivonmukaan kuivat pyykit kaappeihin...

Siivosin kuivatavarahyllyt ja laitoin kaiken minkä vaan pystyin lasitölkkeihin. Olen noita tölkkejä aina muistaessani syksyisin hamstrannut ja hyvä niin, ei pääse pikkujyrsijät käsiksi kuiva-aineisiin, eikä tuoksu ruoka hiirihoukuttimena! Etualalla on ihana Alessin öljyteline jonka olen saanut aikoja sitten joululahjaksi. Kotona on niin paljon noita erilaisia mausteiden säilytysastioita, että päätin raaskia tuoda sen tänne mökille. On ainakin käytössä!

Espressopurkki, tavallisen kahvin purkki ja vihreä tee-suklaarasia maustepusseille. Mahtavia värejä ja kuoseja!

Tää on vähän YÄÄÄÄÄÄKKKK. Tsih. Meillä on ollut näitä banaanikärpäsansoja siroteltuna mökillä sinne tänne. Toimii! Noissa paukuissa on kavalasti siideriä, sokeria, etikkaa ja tappaja-ainesosana tiskiainetta (rikkoo pintajännityksen vedestä ja banaanikärpäset hukkuvat, mutta onneksi sokerihumalassa...)

Viikonlopun löysäilyt

Sairasteluputki on hetkeksi laitettu tauolle ja viikonloppuna ollaan rauhassa möllötelty koko perhe. Kenenkään nenä ei ole valunut tai kurkku röhissyt. Mahtavaa!
Ollaan touhuttu kaikkea mukavaa ja toki tietysti käyty hulluilla päivillä... Oli se kyllä taas. Kyllä sitä ihminen miettii, että onkohan sitä ihan terve. Siellä me vahinkovankkureiden kanssa jyristeltiin ihmisten kantapäille ja saatiin itse osumaan muiden kyynärpäistä ja kaiken hässäkän ja vaivan seurauksena saatiin ostettua puhdistusainekapseleita siipan partakoneeseen! Kyllä oli halapaa. Ja kyllä maar kannatti.
Hahhah. No ei me tänään oltu yhtään sen kulturellimpiä, vaan suunnattiin Ikeaan hakemaan kaapinoviin vauvaesteitä (mitähän ne olisivat oikealta nimeltään... ne sellaiset klipsut joita ruuvataan kaapin oveen, ettei natiainen saa sitä auki...?)
Sain myös sintille kauan himoitsemiani pehmovihanneksia! ylisöpöjä! Kun vaan saan sen leikkimökin tuonne alapihalle, niin täytyy hankkia Ikeasta myös kaikki ihanat minikokoiset kattilat ja pannut ja astiat... Oih. (Ja kaipaava huokaus.)

Järjesteltiin pehmovihannekset sintin omiin puurokuppeihin ja sitten syötiin. Oikein kunnolla rouskuteltiin, pikkuherra kaikilla neljällä hampaallansa, minä vähemmän konkreettisemmin.

Jos tässä nyt alkaa oikein kunnolla tätä leikkimökkiunelmaa mehustella, niin itse mökkihän on tietysti jo valittu. Se on selvä. Eikä tässä nyt mitä tahansa kippoa pystyyn pistetä, vaan kunnollisen kokoinen tupa kuisteineen päivineen. Ukkokulta vielä vähän äkistelee tämän minun suunnitelmani kanssa, kun tämä himoitsemani mökki maksaa tuplat normimökkiin verrattuna, mutta aukoton perusteluni on se, että tämä versio on riittävän iso myös vierasmajaksi tai lasten yöpymispaikaksi. Mikä voisi olla jännenpää kuin nukkua OMASSA mökissä mökillä? Niinpä. Elisiismusthave. Nähtäväksi jää vain se, että minä vuonna päästään mökki-investoinneissa tähän tuikitarpeelliseen leikkimökkiin asti... (Lisää tähän kohtaan uusi kaipaava huokaus).

Siippa keitteli maustevettä luumumehuun sekoitettavaksi. Omaa luumuglögiä! Koko tupa tuoksuu aivan mahtavalta kun vedessä on kiehutettu kanelitankoja, inkivääriklönttejä, kardemummaa ja neilikkaa... Mmmm.

Kärpässuoja pääsi hommiin sisälle. On taas se aika vuodesta kun banaanikärpäset on raivostuttavan riehakkaina. Meillä on sokeriliemiansoja viriteltynä siellä täällä, joten ehkä niistä kohta päästään eroon..

Tänä viikonloppuna ollaan saatu tankata voimia tulevaa viikkoa varten, se tuntuu mukavalta. Tottahan tässä ollaan kotosalla köllötelty aika paljon viime aikoina, mutta ihan rentoiluksi tuota sairastelua ja siitä syntyvää velttoutta ei voi laskea. Pikemminkin se on minua kiristänyt, työt seisoo kun siipan kanssa vuoropäivinä ollaan lapsen kanssa kotona ja tuo yksi pikku omenaposkihan ei malttanut paikoillaan pysyä (vaikka se kuume tietysti nopeammin paranisi, kun malttaisi sintti vähän levätä...). Itse siinä sivussa sitten vaan nappaa buranaa huiviin ja nasolinia nenään, että pysyy pikkupotilaan perässä.

Oma tupa, oma lupa

Melkein huomaamatta olemme pesiytyneet mökille. Evakkokoti toimii tällä hetkellä lähinnä huoltokeskuksen roolissa. Evakkokoti on kiva, mutta mutta, se ei ole oma koti! Mökillä on tietysti omat epäkäytännöllisyytensä, mutta tämä on oma paikka. Täällä voi olla rauhaksiin ja antaa sintin naarmuttaa lattioita tuoleja työntelemällä ja puunpalalla uuninluukkua hakkaamalla. Ei tarvitse niin stressata kuin toisen kodissa. Töissä, tarhassa ja harrastuksissa käynti vaatii tietysti vähän enemmän järjestelyjä jo ihan siitä syystä, että aina täytyy etukäteen aikatauluttaa esim. suihkussa käynti. Pyykit täytyy tietysti pestä evakkokodissa ja tiskit tiskata ulkona, joten onhan näitä ylimääräisiä aikasyöppöjä tässä jonkun verran, mutta on tämä vaan niin mukavata silti!

Erityisesti nyt kun olemme koko perhe sairastelleet, on oma tupa ollut ehdoton, jotenkin lenssut ja korvatulehdukset on paljon helpommat kestää oman takkatulen ääressä kuin toisen kodissa kärvistellen.

Kesäkurpitsaa puskee! Vaikka ilma alkaa olla jo aika viileä, uutta satoa kasvaa koko ajan!

Saatiin siirrettyä huussin oven eteen pahasti kurkotellut köynnösruusu hieman keskemmälle. Nyt se tököttää kynittynä tuossa kastelukannun vieressä. Vielä laitetaan ritilä tuohon seinälle niin saadaan sidottua ruusu kunnolla kiinni. Ensi kesänä sitten nähdään, että selvisikö ruusu tuosta siirrosta.

Naama luumusoseessa ja mummun kutoma pipo päässä.

Kyllä se syksy sieltä hiipii. Vähän alkaa jo leijailla keltaisia lehtiä ruoholle.

Nautitaan nyt näistä parista viikosta jotka vielä voidaan aktiivisesti mökillä viettää. Lokakuun puolivälissä suljetaan vedet koko alueelta, joten silloin aktiiviasuminen alkaa olla huomattavan paljon vaikeampaa kun kaikki vesi pitää tuoda muualta.