lauantai 30. heinäkuuta 2011

Reissut ja saaliit

Huonot nettiyhteydet metikössä haittaavat urbaanin ihmisen bloggaamista. Jumantsuikka. Oli meillä touhukas viimeinen lomaviikko tuo mennyt viikko. Ensin tanssittiin häitä Iisalmessa, sitten läiskittiin hyttysiä ja saunottiin ensin Laihialla ja myöhemmin Molpessa. Eilen koukattiin kotimatkalla sintin serkkupojan kolmivuotispäiviä juhlistamaan Tampereelle ja nyt ollaan kotona ja kas, pesukone huutaa tauotta.


Kiva oli olla reissun päällä, mutta on se vaan kivaa olla kotonakin taas.
Sintti oli aamulla lievästi sanottuna hämmästyneen näköinen kun nostin sen pois omasta sängystä. Piti jätkän oikein moneen otteeseen kääntyä katsomaan omaa nurkkaustansa, että onko totta vieköön tilanne tämä, että ollaan kotona? Vähän levottomasti tuo nukkui yöllä, tuntuu, että nuha on painunut sillä kurkkuun, on niin röhisevä ja yskivä. No nyt lötkötellään kotosalla ja kerätään vähän voimia itse kukin.

Reissussa tuli saalista:
  • Hyttysen pistoja kintut kirjavana (Auuu.)
  • Hitosti pyykkiä (Nih. Kovin yllättävää.)
  • Lisäkiloja vyötärölle.
  • Sintille ja minulle nuha. (Näköjään reissu kuin reissu, niin lenssua pukkaa.)
  • Kirpputorilta valokuvakehyksiä ja metallilautasia (Mikä niissä viehättää niin? En tiedä, mutta perustelin mokomat itselleni sillä, että parfyymit tarvitsevat toisen lautasen ja viinipullon alusiakin on talossa vain yksi, joten...)
  • Villatakki ja villasukat sintille (voi tavaton kuinka ihana käsityöpuoti löytyi kun käytiin Molpen väen kanssa rantaravintolassa pizzalla. Anoppi tiesi kertoa, että kaupan pitäjä kutoo, virkkaa, ompelee koko talven ja myy tuotteitaan sitten kesällä käytännössä omakustannehintaan pois. Ja pakko se on uskoa kun villatakki sintille maksoi 12 € ja villasukat 4 €. Ihana kauppa! Harmi, että käteisvarat olivat taas niin rajalliset.)
Jakkarat ovat olleet ulkoruokinnassa muutaman vuoden. Täytyy vähän tuumailla ja googletella, että miten tuon ruosteen saisi näppärimmin irti. Ajattelin maalata rungot mustiksi ja uudistaa päälliset suht alkuperäiselle uskollisesti, mustalla tekonahalla. Tai paksu vahakangas voisi myös olla hyvä ratkaisu... Katsotaan nyt, kaikki ajallansa. Onhan minulla vielä muutkin nämä sintin tulevaan huoneeseen tulevat kalusteet ns. vaiheessa...
  • Miehekkäät saappaat siipalle. Niissä on kuulkaa aika tiukkaa pohjalaista asennetta niissä saappaissa. Vähän ne on isot, mutta kunnon pohjalliset, niin johan kelpaa isännän työnnellä vauvanvaunuja!
  • Kaksi jakkaraa anopin mökiltä. Iskin silmäni ulkona oleviin pikkuisiin metallirunkoisiin jakkaroihin. Voi vitsi, ne tulevat sopimaan täydellisesti sintin huoneeseen kunhan sintti a) saa huoneen b) olen tuolit kunnostanut.
  • Ideoita. (Haluan mm. EHDOTTOMASTI seuraavaan kotiin sormipaneelia. Ihansamamullevaikkavieläeiollaedesetsittyuuttakotia. Pakko saada.)
Anopin pikkumökki on söpö ja kauniisti laitettu sisältä.
Siippa ja J-pappa tekivät keinun. Nyt kelpaa lapsien keinua mummin mökillä!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Viikon marttaismi, osa 2

 "Kun jättää kitketyt rikkaruohot muhimaan kottikärryihin muutamaksi päiväksi, painuvat ja lakastuvat ne kätevästi littuun ja laiska puutarhuri saa tungettua samaan kärryyn vielä vähän lisää vihreää jätettä."
Laiskuus on ajoittain kätevää! Tämä pöllö ja täysin turha marttaismi on meille täyttä kätevyyttä koska kompostialueelle on oikeasti matkaa kävellä. Tämän viikon marttaismi myös jatkaa martta-palstani mukakäteviä neronleimauksia erittäinkin linjakkaasti. Ensi viikolla voin jakaa martta-palstallani tietoni siitä miten vispipuuroa tehdessä mannaryynien vajetta ei kannata paikata ruisjauhoilla jotka on jotenkin ällösti savustettuja (!!!). Juu. Laatukamaa siis tulossa. Kannattaa pysyä linjoilla. Ehkä pistän arvonnan pystyyn. Voittaja saa tuota iloisen keittiön kokeilevaa vispipuuroa.


Otin näitä kuvia tänään puutarhasta kun makoilin viltillä sintin kanssa. Eilen aamupäivällä kävi Ylen uudenmaan uutiset kuvaamassa meitä mökillä ja sitä varten yritettiin saada pihamaata siistimpään kuntoon. Ne mainitsemani kottarithan olivat jääneet niille sijoilleen, mutta hei, sehän on sitä todellista puutarhaelämää...

Tänään siivosimme mökin ja siirryimme loppuviikoksi kotiin. Aamupäivän lököttelyt viltillä vaihtuivat siis lopulta täydeksi mellakoinniksi kun ensin siivosimme mökin, sitten auton ja viimeisenä tässä tätä kirjoittaessani pesukone jytisee taustalla kotona, jossa niin ikään ensimmäisenä siivottiin. (Uskomatonta kuinka paljon pölyä voi kertyä poissaollessa.) Rento päivä. Itseasiassa. Vaikka kuulostaa aika siivouspainotteiselta. Nyt on valkkarilasi kädessä, siippa on pelaamassa sulkapalloa ja käymässä bissellä kaverinsa kanssa. Sintti nukkuu.

Löysin kodin vinttiä raivatessani vanhan parivuoteen päiväpeiton. Opiskeluaikoina ostettu peite ei oikein sovi mökin sisäväreihin (joita on riemukirjavasti kaikkea muuta paitsi sinistä...), joten se päätyi nyt pihaviltiksi. Mutta on kyllä mainio siihen! Peite on pirteä, siisti ja iso ja voittaa mennen tullen vanhan pussilakanan jota tähän saakka olemme käyttäneet pihavilttinä.
Siinä on kukkia. Ne kukkii. Enempää en osaa sanoa. Viherosaamiseni on vielä kovin rajoittunutta. Sitä kuvaa se, että monien kasvien kohdalla meidän on pitänyt kysyä naapureilta, että onko kyseessä kenties rikkaruoho vai ihan istutettu rehu..?

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Lähes rikollista toimintaa...


...sanon minä. Kierreltiin tänään Itäkeskusta ja Itäkeskuksen lähimaastoja ulkomööpeleitä metsästämässä. (Löydettiinkin ihan siistit aletuolit alepöydän kaveriksi, niistä myöhemmin.) Siinä tourneella piipahdimme myös katsastamassa Fidan tarjonnan ja löysimme sintille kolme aivan ihanaa kirjaa. Marjatta Pokelan Mörköoopperan, Tove Janssonin Muumipapan urotyöt ja Waldemar Bonselsin Maija Mehiläisen.
Se mikä hommasta teki lähes rikollista oli mm. se, että Mörköoopperan sisäsivulla oli omistuskirjoitus Luukakselle ja samalle sivulle oli myös kirjattu Luukaksen (1 v. 3 kk. ) ja viiden muun ihmisen iät kuukauden tarkkuudella. Miten tällaisen kirjan joku voi laittaa Fidaan? Miten liikkistä! Ylipäätään tällaisen kirjahamsterin kuin minä, on vaikea ymmärtää kuinka huonosti toiset kohtelevat kirjojansa. Ja vieläpä heittävät niitä pois. Pöyristyttävää. Sanoo hän, joka on siippansa kanssa suorastaan lirissä kirjapaljouden keskellä.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Keskeneräisyyksien villa Raimo


Sadesäät ovat nyt totaalisesti sekoittaneet urakkamme. Ilman kosteuden huidellessa näissä lukemissa on turha yrittää maalata ulkoseiniä. Voi räähkä. Eihän tässä muuta, mutta kun Ylen paikallisuutiset tulevat tiistaina kuvaamaan jotain lyhyttä uutispätkää siitä kuinka lapsiperheet ovat löytäneet nämä siirtolapuutarhat. Me ja toinen perhe patsastellaan jutussa haastateltavina. Noelisiis haluaisin saada palstan tiptop-kuntoon siihen mennessä. Hirveä rikkaruohosavottakin pitäisi saada riipaistua itsestä irti, ei olla liiemmilti sitä puoltakaan tässä harrasteltu. Myönnetään. Oikein en ole jaksanut mitään ompelustöitäkään nyt tehdä ja pikkuinen yöpöytäkin on joutunut odottamaan hiontavälineiden päivitystä. Kävin ostamassa "hiomahiiren" sillä tuo tasohiomakone ei ole kaikista näppärin vekotin pieniin nurkkiin ja koloihin. Eilen uutta hiomahiirtä testailtaessa kävi siten ilmi, että siinä oli peijooni brittipistoke. Soitin myyntipaikkaan ja kerroin kuinka on käynyt, ja sen sijaan, että myyjä olisi kanssani hämmästellyt, että jessus, mites se on mahdollista, totesi mies puhelimessa "ei, taasko meille on tullut vääriä..." Jaha, ei siis ensimmäinen kerta... Huoh, asiakkaan kannalta tosi kivaa tällainen, eikun mars takaisin kauppaan vaihtamaan vekotinta. En siis myöskään vieläkään jatka yöpöydän kunnostusprojektia.


Ainoa mitä olen saanut melkein tehtyä loppuun on sintin pöllöperhe. Ostin Tate Modernista söpön itseommeltavan sorminukkepöllöparven ja menestyksekkäästi olen 3/4 pöllöä ommellut sintille pehmoiksi. Iso pöllö odottaa herneitä sisuksiinsa. Pikkupöllöset saivat vanulevytäytteet.
Mikään ihan valtava menestystarina pöllöset eivät tähän mennessä ole olleet. Sintti on niitä hetken kohteliaasti järsinyt ja siirtynyt sitten työstämään halkolaatikon sisältöä.
Oh well...
Pikkuapulainen auttaa ompelemaan...
Siippa parhaansa mukaan viihdyttää sinttiä äitinsä askartelemilla pöllösillä. Noh, poika, yritäs nyt vähän innostua, ihan vaan vähän. Edes kohteliaisuudesta. Joohan?
Mmmh, niin, pitäisi saada nyt tehtyä ne suojukset näiden kuistin hyllyjen eteen. On niin sopivasti sintin korkeudella kaikenlaista kiinnostavaa tavaraa kuten esim. esittelyssä oleva sytytin...

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Sadepäivän puhdetyöt

Toin vintiltä tänne mökille yhden maton. Siippa tykkäsi, että matot eivät ole lainkaan tarpeellisia täällä ja onkin ihan oikeassa, lattia on kiva ilman mattojakin. Minä vain olen kaivannut tuohon sohvan tykö vähän lämpöä. Istun milloin mistäkin syystä lattialla sohvaan nojaten ja silloin vetoisa puulattia tuntuu hieman ikävältä.  Kompromissina sain maton lattialle nyt siten, että se on levitetty kokonaan sohvan alle jolloin siitä jää sopiva kaistale myös siihen sohvan eteen. Se on kiva noin, ei liian dominoiva, mutta silti tuo sen lämmön mitä hain. Ja visuaalisesti se rajaa kivasti "olohuonenurkkauksen" omaksi alueekseen.

Koko perhe on yksiä tohvelisankareita. Etualalla Reinot. Kokoa 20. Odottavat viilempiä ilmoja.

Mallailin myös kuistille vintiltä tuomiani hyllykköjä, ne esittelen vähän myöhemmin, niitä täytyi vähän nikkaroida sopivamman kokoisiksi. Se osa onkin saatu jo tänään valmiiksi. Siippa sahaili ja ruuvaili sateen vähän tauotessa. Yritän saada huomenissa ommeltua hyllyköiden eteen vielä "suojaverhot" samaan tapaan kuin miten olen laittanut tuohon meidän keittiönurkkaukseen. Hyllyköt ovat vaan niin rumat kun niissä on oikein perus mökkieteiskamaa täytteenä. Tiedättehän, hyttyssavuja, kengänpohjallisia, työhanskoja, erinäisiä epämääräisiä muttereita, jnejnejne. Niin, ei mitenkään esteettisiä siis. Joten verho eteen.

Malli esittelee mökin keittiönurkkausta ja käteviä suojaverhoja. Elfa-ritilähyllyjen kanssa malli joutui vähän liriin, eivät noilla nakkisormilla auenneetkaan. Onpas vaan vekkulit.
Malli esittelee lapsena maalaamaani tuolia. Toin senkin vintiltä tänne mökille. Ei siitä ole edes kauaa kun se on vintille viety. Taisi itseasiassa olla siinä vaiheessa kun sintin omaa nurkkausta tehtiin, eikä tuo hassu pieni tuoli enää oikein sopinut mihinkään. Mutta tänne mökille se taas sopii. Pikkutuoli on kulkenut matkassani sieltä jostain ala-aste ajoilta asti. Jotkut asiat pysyy <3

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Päivän parhaat löydöt...

...kannattaa tehdä näköjään omalta vintiltä! Tulin mökiltä käymään kotona, mukanani toin vähän pyykkiä ja takaisinpäin vien jos jonkinlaisia vintin aarteita! (No aarteita ja aarteita, siippa voi olla hieman toista mieltä...) Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni tämän siivousiskun vintille ja nyt kun tulin ottamaan vastaan Matkahuollon lähetystä, ajattelin käyttää odotteluajan hyväksi ja tehdä jotain järkevää. Ja Räyh. Niin sitten mami pisti hihat heilumaan ja parissa tunnissa sain kannettua autoon 6 jätesäkillistä kierrätykseen meneviä vaatteita, kaksi lattiahyllykköä, maton, imurin, tuolin, pahvilaatikollisen keittiökamoja ja tietenkin vietyä hirveän määrän ihan vaan roskaa pois vintiltä. Nyt olen superpölyinen, superhikinen ja odottelen edelleenkin sitä hiivatin Matkahuoltoa. Kiva, en uskalla mennä suihkuun ennen kuin ne tuo sen paketin, kuitenkin muuten soittavat just silloin kun saan väännettyä hanan auki, että "täällä ollaan!"
Mutta ne löydöt! Hartaasti etsityt vaelluskengät löytyivät epämääräisestä nyssäkästä! Äidin kutoma ihana poro-neule löytyi, samoin teininä Irlannista ostamani paksu irkkuneule. (Ai jai, kyllä talvella kelpaa!)


Ja mikä hassuinta, löysin pienen Mishka-karhun, tiedättehän, sen Moskovan olympialaisten maskotin vuodelta 1980! Liityin Facebookissa heti Mishka-karhun faniryhmään. Pikkuinen porsliini Mishka on supersöpö ja täydellisessä kunnossa. Uskomatonta, miten se on voinut säilyä? Ja mistä minä olen saanut sen? Olen ollut kaksi noiden olympialaisten aikaan, enkä kyllä taatusti ole karhua silloin saanut...

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Viikon marttaismi

"Kun tiskaa ulkona helteessä, voi aivan hyvin käydä välillä laittamassa raparperi-omenahillokkeet tulelle eikä pesuvesi jäähdy sillä välillä!" Ooh! Taidan aloittaa uuden niksinurkan. Tai sitten en. Jos meikäläisen niksit on jatkossakin tätä luokkaa niin niillä on lähinnä huumoriarvoa. Arvoa kyllä sekin. Päättelee hän.
Tänään ollaan touhuttu oikein kunnolla, sillä välin kun minä siivosin tuvan ja tiskasin ja keittelin hilloa vaniljäjäätelön kaveriksi, maalasi siippa yhden ulkoseinän!
Jeps! Olemme aloittaneet tuvan ulkomaalauksen, tänään tämä työnjako on mennyt siten, että siippa maalaa ja minä hoidan sinttiä ja teen muita hommia. Huomenna voitaisiin vaihtaa vuoroa.

Uusi väri olikin aivan sattumoisin aivan sama kuin vanha väri! Miten voi kaikista punaisen sävyistä valita TÄSMÄLLEEN saman sävyn kuin vanha? Häh, mitä ihmettä? Millä häviävän pienellä todennäköisyydellä näin käy? Ja tästäpä nousee vielä tärkeämpi kysymys esille, miksi emme ole vieläkään voittaneet lotossa?

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Minikokoinen työllistäjä

Kellarista löytyi söpö yöpöytä joka on aika kehnossa kunnossa. Olen sen jo ties kuinka monta kertaa nostanut pihalle maalien poisrapsutusta varten, mutta jotenkin siinä on lopulta aina käynyt niin, että illalla pikkuinen on palautunut takaisin kellariin odottamaan emännän aikaansaavuutta. No nyt. Nyt murahdin ja tartuin toimeen. Ja tartuinpa sitten vähän isompaan hommaan kuin alunperin naivisti ajattelin. Meinasin näet vain "hieman pyöräyttää hiomapaperilla" yöpöytää, sillä samalla tekniikalla kuin kaikkia muitakin korjausmaalaamiani mööpeleitä, mutta ehei. Tällä kertaa en päässytkään helpolla. Pöytää rapsutellessani alta paljastui kaunis vanha koivupuu. Suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. En maalaakaan pöytää valkoiseksi uudelleen, vaan nyt hion kärsivällisesti pöydän puhtaaksi tuosta hilseilevästä valkoisesta maalista ja laitan tilalle alkuperäistä olomuotoa kunnioittavan lakkakerroksen.


 Innostuin mahdottomasti ajatuksesta kunnostaa tuo pieni kaunismuotoinen yöpöytä menneeseen loistoonsa. Näen sen jo tulevaisuudessa sintin huoneessa yhdessä alkuperäisen 50-lukulaisen string-hyllykön kanssa, jossa on niin ikään koivuiset hyllyt. Vielä kun saan sitten joko tuon mökin kuistilla olevan koivuisen liinavaatekaapin tai jonkun vastaavan noille kavereiksi, niin on aivan ihanat mööpelit muksun huoneessa. No juu. Vielähän tuo yöpöytä on aivan vaiheessa, eikä sintillä ole edes huonetta...

Ensin harjasin yöpöytää teräsharjalla, sillä sain suurimmat hilseilyt pois. Sitten siirryin tasohiomakoneeseen. Oi kesäillan rauhaa kun jyristelin sillä menemään tuossa pihamaalla. No naapurille asiaa pahoitellessani, totesin hän juuri kokoavansa uutta ruohonleikkuria jota meinaa vielä testata, että eiköhän nämä möykkäykset tasoihin mene. Tuumasin, että juu, hyvä, että pysyy metelin määrä vakiona ja kysyin, että onko kakslitranen bensamoottori, johon naapuri väitti, että on turboahdettu kuusisylinterinen. Rohkenin epäillä. Mutta komea oli ruohonleikkuri. Ei sen puoleen.
Tästä näkee vähän tuota alkuperäistä pintaa. Täytyy yrittää varovaisesti rapsutella tuo laatikon reuna, niin säilyy tuo kaunis puun kuvio.

(Apropoo, minähän lotraan valkoista Helmi-kalustemaalia aina ja joka paikkaan. Talvella vielä kirjoittelin tänne yhdestä toisestakin kalustemaalista jolla maalasin parit klaffituolit mustiksi ja joka vaikutti oikein hyvältä myös, mutta täytyy sanoa, että huonosti on se maali pysynyt kiinni. Joka kolaus pyyhkäisee maalia irti tuoleista. Hippasen ikävä ominaisuus kalustemaalille... Hmph. Sen siitä saa kun on uskoton. Tästä eteenpäin vannonkin siis vieläkin uskollisemmin Helmen nimeen. Ei ole maalit irronneet yhdestäkään sillä maalaamastani tuolista ja täällä mökillä mööpelit ovat vielä aika paljon reippaammalla kulutuksella kuin olisivat kotona. Mökillähän esim. pelkästään jo ilman kosteus tuvan sisällä vaihtelee dramaattisesti milloin vuodenajan, milloin asukkaiden lämmitystarpeiden mukaan.)

torstai 7. heinäkuuta 2011

Sairastupa yrittää suorittaa

Koti on aivan suorastaan helvetillisessä kaaoksessa ja meillä vaan lenssun mukanaan tuoma uupumus jatkuu. Siippa nauroi aamulla, että jotenkin niin koko kaaoksen kruunaa se, että olohuoneen lattialla oli lentokentältä ostettu litranen viskipullo. Otettiin siitä naukut illalla ja siihen jäi pullo tönöttämään keskelle kaikkea.

Eilen raahauduttiin nessupakettien, nasolinin ja strepsilsien kanssa päiväksi mökillä ja siippa sai rypistettyä itsestään irti ruohonleikkuun. (Mikä ei suinkaan ole mikään nopein homma meidän pihamaalla. Ei niinkään ne laajat tilukset kuin se, että ruohonleikkuri on sähkökäyttöinen, sähköroikkaa saa koko ajan varoa ja siirrellä ja leikkurin ruohonkeräin on niin pieni, että sitä saa tyhjentää muutaman neliön välein.) Tällä kertaa ruohonleikkuu jäi päivän ainoaksi suoritteeksi, sentään jaksettiin vähän tehdä ruokaa ja syödä mansikoita vaniljarahkan kera.

Kas, hukassa ollut kahvipannun osa löytyi. Vaan eipä siitä taida iloa enää olla, aika kehnossa kunnossa näyttäisi olevan. Huomatkaa siipan kesämieslook. Paljasta pintaa ja tietysti rukkasten lisäksi lantsarit jalassa.
Tätä tulee. Meillä alkaa olla jo vähän sijoitusongelmia...

Olin vähän huolissani pihamme tilasta kun koko viime viikon oli niin kovat helteet, emmekä olleet kastelemassa puutarhaa. Pelkäsin, että meillä ei ole kuin kuivuneet rangat pystyssä kasvimaalla ja palanut ruoho, mutta höpsishöpsis, elämänsä vedossahan kaikki kasvit oli kun ei oltu oltu niitä viikkoon sorkkimassa.

Tyyppi kuvittelee, ettei kukaan nää jos se vähän silpasee kynttilälyhtyä alas...
Kuistin yrttiruukkuja kävivät "syylliset" kastelemassa joten voimissaanhan ne olivat. Kuisti oli varmasti koko viikon pahempi kuin kasvihuone, joten hyvä, että "syylliset" ehtivät käydä niitä vähän pelastelemassa. "Syylliset" ovat siipan serkku ja tämän pikkuserkku. Naiset ostivat muutama vuosi sitten puoliksi siirtolapuutarhamökin ja kiitos heidän supersöpön mökin ja puutarhan, meillekin kävi näin ohraisesti, että piti oma tupa hankkia samalta puutarhalta.

Wohou. Kurpitsoista tulee näköjään varsin komeita. Ainakin lehdet on jo isoja. Tai mistä minä tiedän onko ne oikeasti isoja, mutta ensikertalaisen silmin näyttää aikas hyvältä!
Salaatinlehdet! Vieressä melkoista karsintaa vaativa porkkanarivistö. Ensi kesänä osaan jo ehkä paremmin arvioida sitä kuinka paljon siemeniä kannattaa yhteen lavakauluskasvimaahan laittaa. Nyt niitä on aivan liikaa. Penkeissä on kova tungos, joten täytyy vissiin alkaa tehdä karsintaa...


tiistai 5. heinäkuuta 2011

Ei tullut kalsareita

Palasimme kotiin Lontoosta. Olipa kiva reissu! Käveltiin mahdottomasti, shoppailtiin maltillisesti (mutta ei tullut Union Jack-kalsareita), syötiin koko viikko liikaa ja kukkaronpohjaan katsomatta (nyt syödään loppuviikko hernekeittoa), käytiin Madame Tussaudsilla (voi elämä mikä jättipettymys!), British Museumissa (on se hieno), Tate Modernissa (pari tuntia kierreltiin näyttelyissä ja päädyttiin kaveriperheen kanssa illalliselle ylimmän kerroksen ravintolaan, jossa oltiinkin sitten lasten kanssa liki 3 tuntia. Olin älyttömän ylpeä pikkuisten illallistamiskyvyistä. Ja ravintola itsessään oli suosittelemisen arvoinen paikka. Kohtuuhintaista hyvää ruokaa, leppoisa meininki, paljon ihmisiä, mahtavat maisemat ja hyvä palvelu). Myös Royal Academy of Artsin Summer Exhibition oli kiinnostava ja kerrassaan hyvä. Sen sijaan ICA joutui hieman syyttömänä kärsimään siitä, että aloimme siinä vaiheessa päivää kun sinne asti päästiin, olla jo aivan poikki kaikesta kävelemisestä ja kulttuurista...
Ihan vaan "jokunen" museo ja galleria jäi seuraavalle reissulle, mutta tiedossa oli, että viikossa ei määräänsä enempää kohteita ehdi järkevyyden rajoissa kiertää... Sitä paitsi, pitihän Lontoossa nyt hyvänen aika vähän uhrata aikaa myös shoppailuun...
Notta siitäpä tuli mieleeni, että löydettiin Notting Hillissä pyöriessämme kerrassaan mainio sisustustarra sintin nurkkaukseen. Tosin sen verran meillä alkaa molemmilla olla asunnonvaihto aatoksia mielessä, että emme ole oikein varmoja haluammeko laittaa tuota tarraa seinään täällä... Olisiko sen paikka vasta mahdollisessa uudessa kodissa? Maltan kyllä odottaa. Uusi koti ei ole ajankohtainen kuitenkaan vielä ainakaan vuoteen. Pärjätään vielä ihan hyvin tässä kaksiossa, mutta onhan tämä aina välillä aika napakkaa touhua. Nytkin on pesukone jauhanut koko päivän ja koko koti on kuin pommin jäljiltä. Matkalaukkupommin. hahh. No niin tai näin, sijoitinpa sen tarran nyt mihin vaan, täytyy se saada nyt jotenkin siististi ei-rullattuna varastoitua, ei oikein kestä rullausta tarrapinta.

Ryprypryppyinen tarra! Reissussa rähjääntyy. Mutta aivan älyttömän hauska rähjäinen tarra. Vähän tuommoinen pelottava mutta symppis monsteri. Eiköhän noita samoja seinätarroja saa jostain nettikaupasta, mutta kun kohdalle osui, niin kotiin tietysti kannettiin.
Nyt ollaan vaan koko pesue nuhaisina ja aivan kuitteina kun herättiin tänä aamuna jo vähän neljän jälkeen. Nenäliinatollot ovat vallanneet sen osan asuntoa jossa ei ole pyykkejä kuivumassa. Huaah. Ehkä voitais paeta huomenna mökille katsomaan mitä tuhoja helleviikko on tehnyt meidän pihalle...