Karu totuus

Tulin juuri kotiin ja ajattelin pikaisesti siivota pahimpia röykkiöitä ennen kuin kipaisen hakemaan sintin tarhasta. Koko viikkona emme ole tehneet käytännössä mitään kotitöitä ja sen on kyllä näköistäkin. Otin siitä vähän kuvia. Aika karua, mutta ajattelin silti ottaa nämä kuvat. Yhdessä seuraamassani blogissa bloggaaja juuri kertoi kyllästyneensä täydellisiin koteihin, joiden kuvissa ei koskaan näy sänky petaamatta (tai sitten se on kovin esteettisesti petaamatta) eikä pyykkitelineet. No nyt näkyy. Mutta hei, eipä tässä mitään, pikaiset siivoukset nyt kehiin (imuroida ehtii sitten vaikka ensi viikolla), tavarat kasaan ja mökille! Meinataan muuten pitää koko viikonloppu tietokonevapaana. Siippa meinaa mennä niin pitkälle, että ottaa vain jonkun vanhan luuskapuhelimen matkaan, ettei vahingossakaan tule roikuttua netissä...

Näihin kuviin. Näihin tunnelmiin. Rauhaisaa viikonloppua!

Hmmph. Parvekkeelle kukkia, lattian ja tuolien pesu... Uskoisiko noista rikkaruohoruukuista, että ko. parvekkeen omistajilla on ihan mukiin menevä ja asiallisesti hoidettu puutarha muutaman kilometrin päässä? Niin, ei uskoisi.

Sintin mielestä lehdet kuuluu lattialle. Lehtiteline. Pöh. Aikuisten hapatusta.

Jaloissa rahisee ja ropisee. Kuivuneet leivänpalat on muuten järrrrrkyttävän teräviä paljaan jalan alle.

Kivinen tie

Lauantaina aloitin suuren ponnistuksen ja aloitin portinpieluksen ja lisäsiiven sekä ruusupensaan välisen rajavyöhykkeen siistimisen. Kova homma. Yllättäen välikkö oli täynnä vuohenputkea. Maatakin siihen täytyi lanata lisää, siirtää kiviä pois alta ja laittaa maanpeittokangasta alle. Kärräsin, roijasin, huhkin ja otin turpaani ruusupuskilta, mutta sain kuin sainkin alueen raivattua. Erävoitto mulle! Vaikka eihän tuo nyt tokikaan valmis ole vieläkään :) Todellakin olisin kuitenkin pullakahvit ansainnut, mutta ei se mitään, paistettiin päivälliseksi tänään muurinpohjalettuja ja syötiin niitä ensin katkaravuilla ja savukalalla ja jälkiruuaksi hillolla ja rahkalla.
Apropoo, on muuten hyviä ja käteviä nuo uudet valmiit maustetut rahkat. Eri näppäriä täällä mökillä, vaikka kotona tietenkin tekisi moiset itse...

Kiviä meillä riittää vielä vähän alapihan jemmoissa. Erittäin hyvä juttu, niillä kyllä saa kivannäköisesti laitettua tuota nurkkaa siistiksi.

Tässä näkyy perattu seinän ja ruusupensaan välinen alue. Se on kapea kohta, eli aikas kettumainen siivottava.

Nyt alkaa näyttää paremmalta. Kuvan ottamisen jälkeen tuohon on vielä tullut vähän kiveä lisää peittämään tuota kangasta, mutta muutoin tässä on valmista!

Siinä nurkassa pyllistellessäni piti ottaa kuva myös valmiiseen suuntaan päin. Rakastan meidän pihapolkua, se vaan on niin ihana. Kuvasta muuten huomaa hyvin mikä on seuraava päänsärkyni aihe: tiskialue. Se näkyy aika hyvin portille asti, etten sanoisi... En halua bunkkeroida tiskaajaa mihinkään epämääräiseen paikkaan, mutta kauniimmaksi tuo tiskipaikka on ehdottomasti saatava. Sekin kuuluu näihin tämän kesän pakko-saada-valmiiksi-juttuihin...

Pikkuapulainen kulki herkullisesti mukana kottikärryissä. Tällä kertaa kyytiläisellä oli hoidettavanaan ämpäreitä, maanpeittokangasta ja työkaluja.

 

Kotona oli kesäkurpitsat venähtäneet siemenestä oikeiksi taimiksi! Nyt pitää vain keksiä, että mihin ne oikein istutan kun lavakauluspenkit ovat täynnä naapurilta ylijääminä saatuja siemenperunoita. Iso kasvimaa alapihalla on vielä tämänkin kesän peitteissä. Luin jostain, että kärsivällisyys on tässä asiassa ihan hyve. Muhikoot siellä.

Superviikonloppu!

Toimiva nettiyhteys on avain onnistuneeseen bloggaamiseen, toteaa hän. *Huokaus* yritin pari päivää latailla mökillä kuvia tänne ja sitten luovutin. Hirveä etanayhteys jostain käsittämättömästä syystä! Eipä ole paljon netissä tullut hengailtua viikonlopun aikana. Sen sijaan pihalla on sitten tullut oltua koko viikonloppu aamusta iltaan. Ihan mahtavaa! Siippa oli poikain kanssa Kotkassa rehvastelemassa ja me oltiin sintin kanssa kaksistaan mökillä koko lauantai ja puolet sunnuntaista.

Helatorstain sade oli sintin mielestä todella siisti juttu. Lapio rännin alle ja jee!

Olin aluksi vähän skeptisenä sen suhteen, että mahdankohan ehtiä mitään tekemään kun olen yksin tuon pienen täystuhon kanssa, mutta kattia kanssa! Sintti oli aivan ihana ja kiltti ja auttoi minua puutarhatöissä mitä söpöimmin. Me tehtiin sintin kanssa pieniä ihmeitä puutarhalle! (Vaikka ressukka ei vielä oikein ymmärrä, että miksi vuohenputkia saa repiä, mutta esikkoja ei.)

Vuohenputkea ja vuohenputkea. Emäntä ahdistettuna ruusupensaan ja seinän väliin. Onneksi tulppaanit varsin hyvin säästyivät vielä pahimmalta teutaroinnilta. Antaa niiden kukkia ensin ja sitten siirrytään ruusuaidassa niiden kohtaan kitkemään vuohenputkea...

Niin se kesä vain tulee. Levitettiin tekemäämme oksahaketta kukkapenkkeihin sitä mukaa kun saatiin kitkettyä ja lannoitettua penkkejä. Tujaus kompostoitua hevosen lantaa ja katetta päälle. Kauniin näköistä tuli.

Täytyy sanoa, että nyt oli kyllä melkoinen puutarhanhoidon superviikonloppu. Torstaina kitkettiin koko päivä vuohenputkea ja tapettiin kotiloita, siippa leikkasi nurmikon ja lanasi sillä meidän pikkuisella sähkökäyttöisellä ruohonleikkurilla myös epämääräisesti villiintyneitä kohtia niin, että pikku konepahanen ulvoi henkensä hädässä, mutta hoiti homman kotiin kuitenkin. Perjantaina illalla kaivettiin kaltoin kohdellut marjapuskat esiin alapihalla vuohenputkien (!!!) ja epämääräisten piikikkäiden kasvien seasta, annettiin niille vähän lannoitetta ja pistettiin katetta ympärille. Lauantaina aloitin tosissani työstämään mökin uuden siiven ja raja-aidan välistä aluetta. Siinä oli vuohenputkea (kas) ja monttua ja ties mitä ja nyt tänä sunnuntai iltana voin ylpeänä todeta, että se kohta alkaa olla valmiina! Pientä hienosäätöä vielä, mutta suurin urakka (siitä kohdasta, toim huom, tasan siitä kohdasta) on tehty!

Huhhei! Järjetön määrä hommia paiskittu ja joka paikkaa kropassa kolottaa, mutta voi elämä miten mahtavaa. Kai tässä voi varsin vakuuttavasti jo todeta, että taidan harrastaa puutarhanhoitoa.

Hernekeittopurkkeja lahjaksi

Tehtiin sintin kanssa mummuille (Espoon mummulle, Espoon isomummulle ja Vaasan mummille) "hernariyllärit". Sintti taiteili kortit, minä taiteilin purnukat. Laitettiin kasvamaan basilikaa ja valkosipulia samaan purkkiin, katsotaan kuinka tuo kokeilu onnistuu. Mietin, että voisi tehdä enemmänkin "yrttisekoituksia" suoraan siemenistä. Eihän sillä nyt muuten mitään varsinaista lisäarvoa saavuta, mutta voisi olla aika kivan näköistä kun purkeissa kasvaa erilaisia ja näköisiä yrttejä.
Äitienpäivää vietettiin tänään haukottelevissa tunnelmissa. Kavereiden ihanat häät juhlittiin lauantai-iltana, joten t-paita "äiti on vähän väsynyt" olisi sopinut erinomaisen hyvin tämän päivän asuksi. Hih...

Vihdoinkin sain laitettua esikasvatukseen myös kesäkurpitsat, basilikat ja pelargonit mökkiä varten.

Hernariyllätys. Näyttää varmasti ihan söpöltä heti kun purkista alkaa pilkistää vihreää.

Mummujen korttien lisäksi piti rustata myös omaan käteen salakirjoitusta ja tuunata yksi pinkki rillikotelo (ihan luvan kanssa sai tuunata). Tietty. Olispa naurettavan tylsää puuhaa käyttää kynää vain paperiin. Pöh.

Kivipolkuhan se sieltä muodostuu!

Viikonloppuna saatiin tehtyä pätkä uutta polkua. Ei ihan pieni juttu sitten kun sitä alkaa väkertää. Kaikki jotka ovat joskus perustaneet liuskekivipolkua voinevat tämän allekirjoittaa. Mutta komea siitä tuli! Laskeskelin, että kymmenkunta keskikokoista laattaa lisää niin saadaan polku jatkettua koko mökin aurinkoseinustaa pitkin aina vessan ovelle asti. Viereen vielä terassi ja yhtä lailla jo aloitettu kukkapenkki myös jatkumaan loppuosankin seinästä, niin johan on somaa! Meillä oli aika kivasti noita liuskekivilaattoja pihalla omasta takaa kohdissa joissa ne olivat ihan turhia, joten saimme tuon hienon polun tehtyä suodatinkankaan ja parin hiekkakottikärryllisen hinnalla. Liuskekivet ovat kamalan hintaisia, joten olen erittäin tyytyväinen tähän oman pihan kivikierrätykseen.

Sunnuntaina kotiin tullessamme jo raskaat sadepisarat löivät maahan. Me hihkuimme. Ai että se tekee hyvää paitsi puutarhalle myös uudelle kivipolulle, asettuu hiekka vähän ja painuu sateesta...

Pikkuapulainen oli taas touhukkaana. Suurinpiirtein tuosta kohdasta missä kuvassa näkyy kastelukannu, tulee alkamaan terassilaudoitus. Samoin tuohon grillin kohdalle tulee laudoitusta. Siinä on ajatuksena se, että ulkoportaita laajennetaan ja kellarinluukkua vähän korjaillaan ja sitä myöten saataisiin tuo mökin etuovikin paraatikuntoon.

Pöytiä. Likaisia ja puhtaita.

Jotenkin nämä erilaiset pöydät eri rappiotiloissaan kuvastavat hyvin menneitä paria viikkoa. Me ollaan humpattu ja juhlittu. Syöty ihania aterioita ystävien kanssa ja viuhdottu paikasta toiseen. Kivaa! Pikkasen vaan tuppaa tuo elämöiminen siellä ja täällä haittaamaan blogiharrastusta (kynnys nousi kirjoittamiselle kun työpöydällä lojui 5 muistikorttia täynnä lajittelemattomia kuvia niin vapusta kuin työkaverin karonkasta kuin ystävien luona vierailuista kuin mökin pihapolkuprojektista.) Eilen sain viimein nykäistyä itseäni niskasta ja koneen äärelle. Lajittelin ja käsittelin kuvia liki kolme tuntia. Huh hei. Pitäisi vissiin olla vähän systemaattisempi näiden kuvailujen ja niiden säilömisten kanssa.

Kevätaurinko ja vappupallo. Ja vielä siisti pöytä.

Superhyviä munkkeja! Salaisuus on hyyyyyvin pitkässä taikinan nostatuksessa. Viime vuonna taisin nostattaa taikinaa 5 tuntia, tänä vuonna se ehti nousta neljä tuntia.

Villa Raimon perinteiset munkkimaakaroinnit pistettiin taas vappupäivänä pystyyn! Sen verran harvoin tulee munkkitakinaa tehtyä, että piti ottaa reseptit huomaamattomasti hellan päälle...

Kummitädin tekemä ankka oli niin hyvää, että sitä piti syödä isoina, kurkkuun tarttuvina suikaleina. Kummitäti päätti, että kummilapsen potentiaalinen tukehduttaminen ankkaan ei ole kovinkaan kristillistä kasvatusta ja tarttui saksiin. Hyvin upposi myös pätkitty ankka.

DIY syöttötuoli kummitädin luona. Hyvin toimi!

Väitöskahvit ja mansikkakakkua!

Hups! Kyllä hyvä karonkka on tunnistettavissa tällaisista kuvista...

Kollegat tyylikkäinä ja pöytäkin vielä puhtaana...