Reikä seinässä

Kuten olen monesti vinkunut, meidän seinät ovat nk. "kanapaskaa" joten kolhaisut ja naulan iskemiset aiheuttavat joka kerta iloisen ropinan parketille.
Aikanaan paikattiin saneerauslaastilla noita kanapaskaseiniin tulevia reikiä, mutta se se on kuulkaa pirullisen työlästä puuhaa. Sekoitella nyt sitten sementtiä alvariinsa. Se kun vielä kuivuessaan vetäytyy ja on hankala levittää tasaisesti jajajajja...

Tällaista tämä on. Paikkauksen paikkausta kaikkein arimmissa kohdissa. Nyt tosin meinataan vetää tasoitetapetit kaikkiin näihin ongelmakohtiin. Se tasoitetapetti pitää seinät kasassa. Mutta sitä ennen täytyy toki nuo rei'ät täyttää.

Kävin jo aikoja sitten kyselemässä naapuritalon remonttiputiikista "laiskan naisen" valmislaastia. Jotain jolla voisi tukkia noita reikiä. Paklaustuubithan on täysin turhia silloin kun kyseessä on muutamaa milliä syvempi reikä... Tuumin, että ammattilaisilla on PAKKO olla jotain kätevämpää massaa kuin nuo veteen sekoitettavat laastit. Ja onhan heillä! Ja nyt on myös meillä. Tulkoot tähän taas maksamaton mainos: Nicolorin kevyt täyttötasoite. Mainos siksi, että parissakin isossa rautakaupassa ainetta kysellessäni (en muistanut mössön nimeä) sain vain huteria näkemyksiä siitä, että tarkoitan varmasti saneerauslaastia tai paklaustuubia...

Testasin äsken massaa. Miksi, oi miksi en ole tiennyt tämän unelmaisen ihanan massan olemassaolosta jo kauan sitten? Ihan mahtavaa mössöä! Käytin ensin sivistyneesti lastaa apunani, mutta huomasin nopeasti, että mössön koostumus on kuin muovailuvahaa! Siitä vaan siis omat tassut käyttöön ja muotoilemaan massaa reikien täytteeksi. Mykistävän helppoa. Muotoilin tassumetodilla jopa yhden lommoisen kulman uusiksi. Taisin löytää taas uuden luottotuotteen remonttivarustearsenaaliin!

Pelastus tulee mustassa purkissa. 3 litran saavi maksoi vajaa 15 euroa ja äsken tekemiin korjauksiin hujahti vain pikkaisen pintaa. Uskoisin, että tämä purkki riittää meille kyllä kaikkiin tuleviinkin korjauksiin erinomaisesti.

Ennestään luottokamoihin on kelpuutettu Helmi-kalustemaali, oikeata sävyä olevat seinämaalit (kun sattuu ja tapahtuu noille seinille koko ajan jotain), Black & Deckerin minikokoinen akkuruuvinväännin, lasikuituinen tasoitetapetti ja nyt tämä unelmaisen ihana Nicolorin täyttötasoite.
Vähästä sitä ihminen innostuu. 

Hopeaa!

Pidettiin pienet vaalivalvojaiset ja jännitettiin yhdessä kaverien kanssa, että kuinka tässä käy. Suorastaan pompin sohvalla kun ennakkoäänet tulivat, herramunjee kuinka jännittävä se tilanne oli! Aivan intopinkeenä oltiin koko porukka ja kun tulos oli selvillä ja lukkoon lyöty ja kansalle kuulutettu, päätettiin vielä poksauttaa kuoharipullo Pekan kunniaksi. Näillä meidän alueilla Haavisto nappasi yli puolet vaalipäivän äänistä.

Vaalien kunniaksi kaivoin esille hopeiset ruokailuvälineet. Tuli sellainen tunne jo päivällä, että nyt täytyy laittaa pöytä koreaksi, jospa vaikka... ;)

Mutta olipa vaan hopeat tummuneet. Pitäisi oikeasti useammin vaan käyttää niitä, pysyisivät kiiltävinä. Ja muutenkin, mitä niitä nyt hautomaan kaapissakaan... Vähän aikaa ihmettelin, että millä ihmeellä minä nyt taion tummuneet ruokailuvälineet asiallisen näköisiksi, mutta sitten siippa keksi, että Universal Stone voisi olla ratkaisu. Ja totta maar, niin oli, eipä tarvinnut hinkata yhtään! Pyöräytin mössöllä haarukat läpi ja kirkasta tuli! Tässäpä oivallinen puhdistusaine kaikille kotitalouksille jotka tuskailevat jatkuvan hopeiden kiillottelun kanssa (tirsk)!

Ihmemössö joka pelastaa aina. Maksamaton mainos :)

Kannut

Voi hamsteri. Tai no ei nyt mikään paha, jos nyt tarkkoja ollaan, mutta käsi sydämelle. Tarvitseeko perheemme oikeasti erillisiä posliinikannuja teelle, kahville ja öh, kaakaolle? No eipä tokikaan, mutta ei puhettakaan, että näistä kaunottarista luopua voisi. Kiitos rakkaan äitini ymmärryksen kauniiden astiastojen päälle, olen minäkin lukioikäisestä asti kerännyt ympärilleni porsliinia. Tiedän, että kokoelmani eivät ole mitkään aivan poskettomat, mutta sanoisin, että erittäinkin riittävät... Joskaan eivät riittävät, jos ymmärrätte mitä tarkoitan... Ostoslistalla on koko ajan eri täydennysosia eri astiastoihin.
Juu-u. Jotkut asiat taitaa kulkea suvussa. Nyt astiankeräysmania on tarttunut myös pikkusiskoon, jonka "kapiokirstu" täyttyy vauhdikkaasti...

Voi Muumi! Olin aika varma, että Muumimukit eivät tietänsä meille löydä (paitsi Haisuli) mutta sitten tuli Seikkailumuumit ja oli aika syödä sanansa.

Himoitsemani Marimekon teekannu kotiutui jouluna. Takana näkyvä kahvikannu on Arabian Harlekiinisarjaa. Kannu on muistaakseni TOISTAISEKSI käyttämätön. Vastahan minä olen sen likipitäen 15 vuotta sitten ostanut... Mutta ehkäpä jos saadaan pienet vaalivalvojaiset polkaistua pystyyn, niin voisin tuosta kaffetta jopa tarjoilla... Kun nyt kerta puheeksi tuli. Ai niin paitsi, että meillä ei ole kahvinkeitintä. En ehkä ala espressolla tuota täyttämään...

Samaan aikaan toisaalla... Kun hypistelen porsliinikaatimiani, järkkäilee sintti yhtä alakaappia. Noh, onhan siinä toki järkkäämistä, joten antaa palaa vaan. 

 

Meidän "erityisen älykäs lapsi" kuten häntä lempeästi kiusaamme, suorittaa operaatiota teepussit uuteen järjestykseen

Tuo niska. Liikuttavinta ikinä.

Pullakori

Sain männä maanantaina jonkun superäitikohtauksen tarha- ja työpäivän jälkeen ja villitsin ensin sintin riehumaan ja tanssimaan, sitten tein meille taatelicouscousia ja korianterilla, chilillä ja kardemummalla maustettua kalkkunaa sekä jukurttikastiketta. Herkkuja mussutellessamme päätin vielä leipoa pullia valmiiksi pakastimeen odottamaan tätä sunnuntaita ja kaverien nappulan kaksivuotisjuhlia. Olipa hyvä, että intouduin, olipa helppo lähtö nyyttärihenkisiin juhliin kun oli leipomukset valmiina eikä tarvinnut kuin kivasti ne pakata.

Espoon mummu osti joululahjaksi uuden duffelin kun edellinen alkoi olla sintille auttamatta liian pieni. Vaasan mummi puolestaan kutoi joululahjaksi aivan ihanan pipon, kaulahuivin, tumput ja villasukat. Kyllä nyt kelpaa tepsutella kaupungilla.

Joululahjaksi saadun herkkukorin koriosa pääsi kätevästi uusiokäyttöön pullakorina. Kaverit voivat sillä viedä itse sitten taas seuraavaan paikkaan nyyttäriherkkuja. Passelin kokoinen kori.
Sintti oli onnellinen nuori mies kun vastuullinen pullakorin kantaminen annettiin hänen vastuulleen. No ainakin eteisessä olon ajan...

Taas on takana touhukas viikonloppu, eilen lähdettiin aamupäivällä sintin kummeille ja tultiin tänään takaisin siten, että ehdittiin synttäreille. Kotiuduttiin juuri ja kyllä oli kivaa. Pikkuihmiset leikkivät mahtavan kiltisti ja kaikki nassuttivat kuvut täyteen herkkuja. Ja sintin kummien luona oli niin kivaa. Elämä on kivaa! Noh, mennyt työviikko ei ehkä ollut ihan niin auvoisa, joten ehkä senkin takia viikonloppu tuntui niin mukavalta ja ah, miten rentouttavalta!

No niin, nyt mennään!

Tolkuton tauluseinä

Makkarin seinä sai uuden tapetin. Entistä tummempi, entistä dramaattisempi. Tai no. Edellisessä tapetissa ei ollut kyllä mitään dramaattista, tämä uusi taas on suorastaan hyökkäävä. Johtuu varmaan tuosta "raidoituksesta" jossa on seassa vähän kiiltoa. Ei ollut tuo tapetti kyllä lainkaan paras valinta, täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää, mutta saa nyt kyllä kelvata hetken aikaa... Se ihme kiilto tapetin pinnassa ei oikein mielestäni sovi tänne meille, jotenkin eri maailmaa. Väri itsessänsä on oikein mainio, muttamutta... Hmm. Hmm.

Asemoitiin tuolle seinälle vähän uudella tavalla tauluja. Tulos on aika villi. Tykkään ja en tykkää. Päättämättömyys tykkäämisestä johtunee siitä, että makuuhuone kokonaisuudessaan kaipaa uudistuneen seinän myötä selvästi vaaleampaa päiväpeittoa ja hillitympiä verhoviritelmiä.

Huomasin myös, että valokuvien ottaminen makuuhuoneesta oli suorastaan tuskastuttavan vaikeaa. Värkkäsin ja värkkäsin kameran kanssa, oli liian tummaa kuvaa, liian valoisaa kuvaa, liian sitä ja tätä, rajaukset hakoteillä ja yleistä neuvottomuutta. Blahblah. Sekin on selvä merkki siitä, että tää mittelö ei ole vielä ohi! Tämä makkarin pieni seinäuudistus tulee johtamaan mullistuksiin ainakin tekstiilirintamalla. Vahva epäilys on mulla nyt siitä, että tässä on kuulkaa tämän asunnon ensimmäinen potentiaalinen lumipalloefekti muotoutumassa...

Saattaa olla, että testaan nyt ensimmäisenä hätäapuna miten nuo tällä hetkellä olohuoneessa roikkuvat vaaleat varaverhot tuohon kokonaisuuteen makkarissa uppoaisivat. Ja päiväpeitto-ongelmalle täytyy sukkelasti tehdä jotain. Tosin lohdullista on se, että tilanne näytti minusta tunkkaisemmalta näissä kuvissa kuin mitä se todellisuudessa on...

Panic room

Meillä on valtava komero eteisessä suoraan kylpyhuonetta vastapäätä. Se on aidosti aika iso (asunnon kokoon nähden), sen huomaa nyt kun sähkövetojen takia kaappi on pitänyt tyhjentää ja pitää tyhjänä viime päiviin asti. Yleensä komero on ollut aivan tupaten täynnä tavaraa ja vieläpä erittäin epätehokkaassa käytössä (ylläri). Nyt on siis oivallinen tilaisuus ottaa kaappi haltuun ja tehdä siitä kunnollinen.

Pistimme äsken kaksi klaffituolia komeroon ja menimme koko perhe istumaan kaappiin. Ei muuta kuin ovet kiinni ja ideoimaan:

• Panic room -jos ei ollut paniikkia ennen kaappiin menoa niin nyt on. Tämä olisi tälläinen suomalaistettu versio alkuperäisestä panic room-ajatuksesta niin käyttötarkoitukseltaan kuin kooltaankin.
• erittäin pieni vierashuone (ei kumoa panic roomia)
• mietiskelytila (ei edelleenkään kumoa panic roomia)
• family room (mahduttiin hyvin, kun sintti oli sylissä ja kuten edellä, ei kumoa edellä mainittuja)
• sintille huone (hmmm)
• kodinhoitohuone (no tylsää on)

Pojat komerossa. Meitä nauratti joten myös sinttiä nauratti. Kätevää on. Uusi huone.

No kodinhoito"huone" siitä tehdään. Katsotaan mitä kaikkea sinne keksin. Tila on hyvin korkea eikä kaapin ovet ylety suinkaan ylös asti. Tämä asettaa siis haasteita kaapin ylätilojen käytölle. Mietintä alkakoon! Uskomatonta on se, että meillä ei ole paniikkia (tirsk) saada kaappia käyttöön, muuton yhteydessä heitimme niin paljon tavaraa kiertoon ja roskaa roskiin, että tällä hetkellä melkein kaikki tavarat mahtuvat (sullottuina kylläkin) nyt käytössä oleviin kaappeihin.
Nyt täytyy maltilla tätä komeroasiaa tuumailla ja mittailla. Haluan oikeasti sen nyt todella hyvään hyötykäyttöön.

Kaaos ja vieläpä erittäin epätehokkaassa käytössä. Tämä oli pitkään tilanne aina vähän vaihtelevilla tavararöykkiöillä toki. Silloin kun ostimme asunnon komero oli pari ekaa vuotta aina täynnä remonttitarvikkeita (se OLI kätevää silloin...) Nyt siellä sitten lusi sintin rattaista aina joku osa ja ties mitä tilpehööriä. Tämä komeron alennustilasta kertova kuva on otettu vajaa vuosi sitten.