Juhannusaurinko

Terveisiä Barösundista! Oltiin taas perinteitä kunnioittaen juhannusta viettämässä sintin kummien luona. Saaristossa paistoi taas aurinko! No hyvä on, ei eilen, mutta perjantainahan oli upea ilma, taisi olla laajempikin ilmiö kuin vain meidän ilona se auringonpaiste. Istuttiin kahvilan terassilla, katseltiin koiria (kooooooiiiaaaaaa!!! Katokato!) ja syötiin jäätelöitä (namnam) ja tehtiin vähän ostoksiakin. Torimyyjiä oli muutama ja yhdellä heistä niin kivoja juttuja, että toivon mukaan pääsen hänen kojullensa toistekin. Tämä torimyyjä nimittäin kutoi aika hienosti, varsinkin ihastelin kudottua ja hyvin aidonoloista koiraa (jota en kyllä raaskinut ostaa). Kummitäti osti sintille kudotun pöllön joita joukolla olimme kojulla ihastelleet.

Söpöjä pöllöjä oli pari tusinaa. Ne kuulemma päättävät itse millaisiksi tulevat sitä mukaa kuin rouva heitä kutoo.

Meillä on patio!

Yhteysprobleemit jatkuvat. Nettiyhteys mökillä on onneton. Ilmeisesti ongelman ydin on voittamattomassa Macin Airissa ja jossain viimeisimmässä päivityksessä joka siihen on tehty, joten operaattoriakaan ei voi oikein syyttää. Pahus.
Käytännössä tämä netittömyys ajaa siihen, että pääsen tekemään päivityksiä vain silloin kun olen kotona pöytäkoneen äärellä. (Tai sitten täytyy siirtyä Instagramkuviin ja mobiilipäivityksiin, jestas, sehän olisi moteernia...)
No nettimarmatus sikseen, viime viikonloppu oli huikea! Siippa ja isäni kävivät hakemassa lauantaina puutavaraa ja lekaharkkoja julmetun määrän. Teimme siipan kanssa töitä aina puolilleöin asti ja saimme kuin saimme pation niin valmiiksi, että saimme laitettua kalusteet paikoilleen!

Sunnuntaiaamuna minä ja sintti lähdimme lettukesteille koko aamupäiväksi ja siippa jäi tekemään pation viimeistelyä ja pihan siivousta. Kyllä tuli hieno patio! Lettukestien jälkeen, sintin päiväunien aikana teimme vielä pienen kivimurskalevennyksen pation taakse nurkkaan. Siihen saatiin grilli ja muurikkapannu siististi paikoilleen. Iltasella vielä viimeistelin viimeisen pienen pätkän talonreunaa, kaivoin metrisiä voikukan juurakoita pois ja kampesin muinaisia patiolaattoja irti. Hirveän väännön (kirjaimellisesti) jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi siistin talonnurkan jossa on myös uutukainen paikka pienelle yrttitarhalle. Hurraa!

Pation hinnaksi tuli noin 280 euroa. Puutavara oli halvinta mahdollista ja jopa eri leveyksillä ja kieroa kuin mikä, mutta tällaiset pikkuongelmat eivät oikeastaan haitanneet mitään. Patiossa ei kaikki lautojen välit ole ihan millilleen noiden edellämainittujen laatuvaikeuksien takia, mutta kukapa sitä ehtii syynäämään? Puutavaran lisäksi tarvittiin ruuveja, lekaharkkoja, kulmarautoja, suodatin/peittokangasta, soraa... Ja sirkkeliä. Sekin nyt ostettiin kun tuumattiin, että käyttöä taatusti on...
Ensi kesänä vielä petsataan tuo nätin harmaaksi niin ei pistä niin silmään...

Pionit kukkii kohta. Nyt niitä voi ihailla patiolta käsin, vaikkapa heti sateen jälkeen ilman, että on pelkoa tuolinjalkojen uppoamisesta savimaahan...

Ensin raivasimme ruohon pois ja teimme alueesta hieman tasaisemman. Toisten mielestä tämä vaihe ei ole tarpeellinen, jos kasvillisuuden peittää muovipressulla.

Seuraavaksi mallailtiin ja kaivettiin lekaharkoille kuopat. Sitten levitettiin peittokangasta koko alalle, myös harkkojen alle ja levitettiin soraa koko komeuden päälle ja jälleen myös erityisesti harkkojen alle.

Kehikon siippa hinkkasi vaateriin säätelemällä lekaharkkoja ja niiden alla olevaa soraa. Tämän jälkeen päästiinkin poraamaan 500 ruuvia kiinni! Ensin kehikon ruuvaus ja sitten laudat poikittain tuohon päälle ja ruuveilla kiinni. VALMIS!

Sintti mittauspuuhissa.

Rankan työn jälkeen tarvitaan iltasaduksi tuhtia tavaraa. Tässä on mennyt koko Maija Mehiläinen romaanimuodossa. Kirjan kuvat ovat pieniä ja mustavalkoisia. Varmaan vähän sama vaikutus kuin jos itse lukisi illalla Odysseiaa...

Parvekekukat, check!

Rasti seinään! Sain hankittua parvekkeelle muutaman kesäkukan ja vieläpä siivosinkin tuon minin. Meillä parveke on kooltaan noin puoli neliötä ja antaa suoraan Hämeentielle ja luonnonvoimille. Asumme talon päädyssä eikä parvekkeessa ole minkäänlaista kattoa. Aika avonaista meininkiä etten sanoisi. Tuulet puhaltaa ja parvekkeella tarkenee joko vain tukevassa humalassa tai hellepäivän iltana. Kiva se silti on! Pieni pöytä, pari klaffituolia ja maisemat, nämä maisemat! Esteetön näkyvyys vaikka ja kuinka pitkälle ja bonuksena voi ihailla upeita auringonlaskuja.

Me olemme asuneet tässä kaksiossa kohta kuusi vuotta ja ajatus täältä pois muuttamisesta tuntuu siltä, kuin nirhaisi raajaa irti. Tämä on Koti. 
Olemme ensimmäisellä varasijalla yhteen Kalasataman hitas-asuntoon ja olen kauhuissani. Niinkin ihanaa kuin on se, että asunto olisi mukavasti väljempi kuin tämä nykyinen niin siitä huolimatta suorastaan pelkään, että tarjoavat sitä asuntoa meille. Kalasatamasta tulee varmasti upea. 10 vuoden kuluttua...
Ihan aitoja asioita meidän täytyy pohtia: haluammeko asua keskellä työmaata? Haluammeko uuteen upeaan taloon, jossa neliöitä on reippaasti enemmän ja vessoja kaksi, mutta koti maan tasalla? Vai haluammeko asua täällä vuosikymmeniä sitten valmiiksi rakennetussa kaupunginosassa, tässä yhden vessan kaksiossa jossa aamuaurinko paistaa keittiön ikkunasta, linnut laulaa viereissä isossa puussa ja josta sintin tarhaan on parin talon verran matkaa? Missä meidän perheen olisi hyvä asua? Täällä me ollaan oltu tosi onnellisia aina. Tosiasia on, että ikuisesti me ei voida tässä asua (paitsi jos vain tuon viereisen yksiön saisi lunastettua, niin ei huolet painaisi...)
No meneepä nyt sentimantaaliseksi nyyhkyttämiseksi, mutta hemmetti, nää on tärkeitä asioita. Ei kai auta kuin miettiä sitten, JOS ne soittaa ja tarjoaa sitä asuntoa meille...

Meidän siirtolapuutarhamökkikuumeilu alkoi aikoinaan siitä, että istuimme parvekkeella ja aloimme mehustella kuinka hauskaa olisi jos olisi mökki tuossa tien toisella puolella Vallilassa. No ei edes vilkaistu sinne kun nenän eteen tupsahti tuo Herttoniemen mökki. Tuleepa nyt edes säällinen mökkimatka. Kyllä 5 kilometriä on jo reissaamista ;)

Spurttailua ennen lomia

tarkoittaa hiljaisuutta blogissa. Näköjään :)
Viime viikonloppu meni täysin ja yötä myöten töissä, mutta ei se mitään! Kyseessä oli kiva ekstraprojekti josta saan asiallisen korvauksen. Hilloa leivän päälle, kesän kunniaksi! Ja taashan sitä hilloa tarvitaan kun korjaus/ostos/tuunauslista mökillä vaan kasvaa ja vähäisissä määrin on päässyt projekteja ylikään ruksailemaan.

Siistiltä näyttää alapihalta yläpihalle katsottuna. Aijai. Silmähän siinä lepää!

Ensi viikonloppuna meinataan tsempata meille patio! Tai ainakin patioprojekti vahvaan alkuun! Toissa viikonloppuna tehtiin mökillä jälleen hirvittävä määrä puutarhatöitä. Nyt pääsin jo sen helkutin alapihankin kimppuun oikein kunnolla. Pistin kolmet hansikkaat päällekkäin ja sain raivattua piikkipensaspöheikön alas. Siippa on toki testannut tämän hansikasviritelmän ystävällisesti minun puolestani, joten turvallisin mielin ja silmät kiiluen kävin taistoon.

Sain suorastaan sadistista tyydytystä kun surauttelin piikkipensaita silppurin läpi katteeksi (se piikkipensas kylläkin laitettiin silputtuna kompostiin, ei oikein tohdi laittaa sellaista tuon pienen ihmisen reviireille) samalla rähinällä meni myös tukku muita pensas ja puunoksaroskia silppurin kautta katteeksi. Loistava tuo silppuri, jälleen kerran täytyy todeta. Onhan siinä toki hommaa rouskutella noita oksia sen läpi, mutta on siinä hommaa niitä lähteä yhteiselle komostialueellekin raahaamaan, semminkin kun olen muistavinani, että sinne ei hirveän mielellään tuollaisia piikkipuskajätteitä saisi tuoda...

Mutta ans olla kun käännät katseesi alapihalle. Hyrrrrrr.... Kuvassa kasvatusprojekti ja kunnostusprojekti. Kasvatusprojekti etenee asiallisesti, kunnostusprojekti ei.

Kas näin! Paljastukset jatkuu. On risua ja maasta kaivettua vesiallasta. On roisissa kunnossa oleva keinu, jonka kuvittelen vielä pelastavani (todennäköisesti se on kyllä puhkiruostunut ja jos niin on, niin ei kai sitten auta...)

Mutta sintti on ihana pikkuapuri jonka punkkitilanne syynätään joka ilta huolella...